Nivelreumaan sairastuessani yhdistin psyykkiset tekijät reuman puhkeamisen yhdeksi osa-alueeksi

Nivelreuman myötä esiin nousi erilaisia mielen haasteita ja lopulta burn out. Ennen nivelreumaan sairastumista kuormitin kehoani monella eri tavalla. Fyysinen työ runsaine ylitöineen aiheutti sen, että palautumista ei ehtinyt tapahtua. Vapaa-aika kului salilla ja yöelämässä ja päälle erittäin huonot valinnat ravinnon suhteen: prosessoitua ruokaa, alkoholia, tupakkaa, kahvia mukitolkulla jne. Ulkoisesti olin tikissä, mutta kehon sisäpuoli huusi hoosiannaa. Siihen päälle suorittajaluonne ja taipumus perfektionismiin, niin eipä mieli ja keho saaneet lepoa.

Kehoni antoi myöten ja teki totaalisen stopin, kun en muuten hiljentänyt vauhtia

Mieli meni jumiin, ja sen jälkeen hiipivät niveloireet. Haasteet mielen hyvinvoinnin kanssa ilmenivät siten, etten tiennyt, mikä olisi seuraava tehtävä töissä. Nämä välähdykset olivat lyhyitä, mutta sitäkin pelottavampia. Osasin työni, mutta yhtäkkiä ei ollut minkäänlaista mielikuvaa siitä, mitä pitäisi tehdä. Muutaman askeleen ottaminen palautti mielen normaaliin asetukseen, ja hommat jatkuivat. Nivelreuma toi mukanaan burn outin, jota ei diagnosoitu. Näin jälkeenpäin ajateltuna mielestäni oireet olivat selkeät. Burn out on kehomielen viimeinen keino hiljentää tahtia, pysäyttää koneisto lepoon, ettei hautausmaa kutsuisi.

Reumadiagnoosin ohella minulla diagnosoitiin vakava masennus

Silloinen työni oli fyysistä, eikä kehoni kyennyt suoriutumaan säännöllisistä vuoroista. Sairauslomat olivat viikottaisia. Muutaman päivän lepo auttoi, jonka jälkeen keho ja nivelet jaksoivat 1-3 päivää. Lopulta tuli pidempi jakso sairauslomaa. Toistuvia lyhyitä sairauslomapätkiä hakiessani sain lääkäriltä tylyn kommentin, että minun päässä on vikaa, vaikka kehon liikkeet selkeästi ilmensivät muuta. Myöhemmin sain reumadiagnoosin yhteydessä vakava masennus diagnoosin, mutta ei se silti selittänyt fyysisen kehon oirekuvaa. Silloista masennusta hoidettiin lääkkeillä ja psykiatrisen sairaanhoitajan tapaamisilla. Jossain kohtaa hain myös B-lausunnon terapialle, mutten saanut aikaiseksi aloittaa sitä. Raskausaikana asia oli jälleen esillä, mutta silloin minulle todettiin, etten tarvitse sitä uuden elämänvaiheen koittaessa.

Terapia oli merkittävä sysäys tunnetyöskentelylle ja sisäiselle hyvinvoinnilleni

Vuonna 2016 kohtasin jälleen kehon ja mielen rajallisuuden, ja burn out otti vallan. Uupumuksen myötä sain vihdoin parin mutkan kautta aloitettua terapian. Terapia oli kolmen vuoden pitkä prosessi, mutta olen kiitollinen, että jaksoin kahlata sen läpi. Tuon kolmen vuoden aikana sain työstettyä sitä, että en ole joka asiaan syyllinen. Samalla terapia vaikutti merkittävästi vuorovaikutukseen lapseni kanssa. Terapian teemat olivat pääsääntöisesti äitisuhde ja silloinen parisuhde.  Terapiajakso antoi myös uskoa itseen ja omaan tekemiseen, että saattaisin sittenkin oppia vielä jotain (tyhmyyden varjo on kulkenut matkassani). Uskaltauduin aloittamaan opinnot ja niin vain klaarasin kielet ja sain rutistettua opinnäytetyön, joka oli näyttäminen itselle: you can do it!

Nivelreuma voi tuoda mukanaan monia tunnepuolen asioita, kuten kriittisyyttä tai kontrollinhalua

Reumaan ja niveloireisiin liittyvät tunnepuolen seikat voivat olla:

• Itsensä torjuminen
• Kriittisyys
• Jumittuminen
• Negatiivisuus
• Itsepäisyys
• Vakavuus
• Jäykkyys
• Kontrollinhalu
• Perfektionismi
• Sisäinen joustamattomuus
• Menneisyyden kivun, surun, katumuksen tai syyllisyyden hautominen
• Kieltäytyminen muutoksesta

Ja kyllä, voin allekirjoittaa nämä kaikki. Enää ylläolevat tunnepuolen haasteet eivät määritä merkittävästi arkeani, mutta tunnistan piirteet helposti menneisyydestä. Jos suunnitelma ei pitänyt, meni koko paletti sekaisin. Kaiken piti olla tarkkaan suunniteltua, ei ollut vaihtoehto vain heittäytyä hetkeen. Nykyään heittäytyminen onnistuu, enkä tee suunnitelmia. Olimme teinin kanssa kesällä viikon verran Rhodoksella, jonne en tehnyt suunnitelmia. Vähän karttaa tsekkasin, jotta olin suunnitelleen selvillä sijainnista, muuten kaikki tapahtui fiiliksen ja päivän sään pohjalta. Samoin, kun kävimme syksyllä Lofooteilla, mahdolliset majoitukset varasin aikasintaan edellisenä iltana, suurimman osan vasta saman päivän aikana. Mieli on muuttunut joustavamaksi.

Niveltulehduksiin liitetään myös rakkauden puute, arvostelun halu tai kaunaisuus

Huhheijaa, tutulta kuulostaa. Juurisyitä kehon kiputiloille löytyy, ja ne on käytävä yksitellen läpi. Häpeää olen työstänyt viimeisen parin vuoden aikana. Luulin olevani sinut sen kanssa, luin useamman häpeään liittyvän kirjankin männä vuosina, kun vihdoin kykenin siihen. Joten hommahan oli hallussa. No eipä vain. Louise L. Hayn kirjassa ‘Muuta ajatuksesi, muutat elämäsi’ kipuun liitetään syyllisyys ja rankaisu. Nivelreumaan taas liitetään auktoriteettien tuomitseminen. Jos minua ryhdytään pomottamaan, on hitsannut välittömästi kiinni. Nykyään enää harvemmin. Ei sitä suotta sanota, että kuorimme itseämme kuin sipulia. Häpeä tyrkättiin oikein huolella eteen. Se ilkkui jokaisen nurkan takana, milloin minkäkin tilanteen varjolla.

Minun historiaani ei kuulunut tunnetyöskentely, koska sitä ei ollut opetettu

Päinvastoin, kaikki on lakaistu maton alle. Kaikki oli hyvin, kun olin näkymätön, hajuton ja mauton (paitsi teini-iässä räiskyi). Joten on vaatinut paljon lähteä purkamaan tätä leimaa itsestään. Ja matkaa on vielä jäljellä. Olen työstänyt tunnelukkoja, ja sieltä tuli armollisuus itseä kohtaan, mutta myös ympäristöön. Armollisuuden oppiminen auttoi hyväksymään asioita ja ymmärtämään kokonaisuutta. Se myös auttoi syyllisyyden työstämisessä – minä en ole syyllinen kaikkeen, mutta minun ei tarvitse myöskään syyttää muita. Varsinkaan omasta huonosta olostani. Olen itse vastuussa valinnoistani ja hyvinvoinnistani.

Nivelreuman ja henkisen hyvinvoinnin yhteyttä on tutkittu myös tieteellisesti

Tutkimukset osoittavat, että krooninen kipu, toimintakyvyn heikkeneminen ja sairauden epävarma kulku voivat aiheuttaa psykologista stressiä, kuten ahdistusta ja masennusta. Nivelreumapotilaat kokevat erityisesti enemmän työ- ja sosiaalista stressiä verrattuna terveisiin henkilöihin. On siis tärkeää huomioida henkinen hyvinvointi osana nivelreuman hoitoa. Lähde: Psychological stress in rheumatoid arthritis: a systematic scoping review.

4 vinkkiä hyvinvointisi tueksi

1. Vähennä stressiä

Nivelreuma ja stressi ovat huono yhdistelmä. Opittuani kuuntelemaan kehoni viestejä, huomasin stressin vaikuttavan jaksamiseeni. Nivelarkuus lisääntyy, samoin kuin ihon reaktiot. Tietenkin myös uni saa siitä osansa. Jos keho oireilee, aiheuttaa se turhautumista kipuun ja jaksamiseen, josta voi seurata itseinhoa, syyllisyyttä ja epätoivoa. Ja silloin kierre on valmis. Kuinka katkaista nämä inhottavat kierteet? Tekemällä tunnetyötä, eli tunnistamalla tunteet, antamalla niille tilaa ja hyväksymällä ne. Mitäpä veikkaat, helppo nakki? Ei ihan parin päivän juttu. Mutta pala kerrallaan, tilanne kerrallaan, tiedostaen.

2. Pura tunteitasi

Jos voit, pura tunteitasi paperille, ystävälle tai terapeutille. Kun tunteesi saavat tilaa, niiden aiheuttama lasti kevenee. Ei sitä suotta sanota, että kärpäsestä tulee härkänen. Itse totean aina ystävälle, että nyt taas oksennan, kun mielen päällä on jotain ulospyrkivää. Ja kun sen saan autenttisesti purettua, keventää se heti oloa. Tällöin huolet eivät jää kovalevylle (mieleen) pyörimään ja kasvamaan härkäsiksi. Mutta myös ääneen ajattelu selkeyttää ajatuksia ja tuntemuksia.

3. Pysähdy ja hengitä

Voit myös kokeilla pysähtyä tuntemuksen äärelle. Niin pelottavaa kuin se voikin olla. Tai fyysisesti ahdistavaa. Hengitellä. Kysyä itseltäsi kysymyksiä. Mitä tämä olo kertoo? Mihin tilanteeseen tämä liittyy? Kenen tunne tämä on? Kaikki tuntemukset eivät ole meidän omia, vaan ne ovat siirtyneet sukulinjassamme solumuistimme mukana. Jos pystyy hengittelemään tällaisen tuntemuksen läpi, on se voimauttava kokemus. Selviän itse, minulla on työkalut ja osaan käyttää niitä. Eikä se ollutkaan niin pelottavaa, kuin etukäteen ajatteli.

4. Liike on lääke

Yksi apukeino on kehollisuus. Liike. Onko se lenkki ulkona, menetkö metsään kuuntelemaan, haistelemaan, halaamaan puuta vai istahdatko mättäälle? Liikettä ja hapensaantia ei tarvitse suorittaa. Vartti ulkona riittää. Jos valitset ulkoilun sijaan rytmin, laitatko hyvää musaa, ja annat kehon viedä? Millaista on sinun sielusi musiikki? Millaista liikettä keho haluaa: hidasta, lempeän kuulostelevaa, vai nopeampaa? Tanssitko, vai otatko hetken meditaation? Jooga on armollinen tapa purkaa mielen ja kehon jumeja. Samalla nivelet saavat lempeää liikettä ja venytystä.

Vaivaako nivelreuma, stressi tai tunne-elämän myllerrykset elämääsi?

Tule lepuuttamaan mieltäsi ja kehoasi Rentoutushoitoon vastaanotolleni Sodankylään. Tarjoa hetki vain itsellesi, sinä ansaitset sen.